Vettä tuli kuin Esterin sieltä itsestään, mutta hyvällä tilannepukeutumisella asia ei ehtinyt harmittaa juuri lainkaan. Gudrun Sjödénin pinnoitettua puuvillaa oleva sadetakki on paras ynnä kätevin kesävaate ikinä.

Erittäin harvinaista kuvamateriaalia: sillä on lenkkarit jalassa! (Oikeasti goretex-pinnoitetut hiking-kengät whatever.) Paikka on Kuninkaanlähde.

Kunhan jaksaa ohittaa kauhujen karavaanarialueen, vierestä löytyy kaunis lähdemaisema. Tuo karavaanimeininki on muuten yksi niitä asioita, joiden kohdalla meikäläisen aivo nyrjähtää ja suu jähmettyy äänettömään huutoon "miksi?". Onneksi kaikkea ei ole pakko ymmärtää.

Trooppis-Avalonmaista tunnelmaa ja raikkaan makuista vettä.

Poikkesimme Kankaanpään hautausmaalla moikkaamassa allekirjoittaneen mummovainaata ja jatkoimme Vihteljärven kylän kautta Uhrilähteelle Jämijärvelle. Kylästä ei ole kuvia, koska satoi entistäkin ankarammin, ja minulla oli liian kiire kiukutella erään vuokramökkibisneksen tiimoilta.

Uhrilähteen vedellä on huhujen mukaan parantavia vaikutuksia. Niin tai näin, hyvänmakuista se kuitenkin on. Parempaa kuin Kuninkaanlähteessä. Paikallisesta Siwasta piti hankkia mukaan oikein juoma-astia.

Uhrilähteen vieressä on sisarlätäkkö Kylmänmyllynlähde, reippaasti ensiksi mainittua isompi. Molempien lähteiden pohjassa on juoksuhiekkaa, jonka läpi vesi pulpahtelee pintaan. Näyttää kuin lähde olisi elävä olento, joka yrittää kertoa jotakin. Viisaita sanoja sieltä varmasti kuuluisi, jos osaisi virittää itsensä oikealle taajuudelle.

Näitä Jämijärven lähteitä etsiville todettakoon vinkkinä, että opasteet eivät ole kummoiset. Sekä Tampereen että Kankaanpään suunnalta ajettaessa todetaan, että yleinen tie päättyy. Kyltistä kun jatkaa rohkeasti eteenpäin, pitää seuraavaksi bongata tienviitta "Uhrilähteentie". Kyseinen kärrypolku on tien oikealla puolella Tampereen suunnalta ajellessa ja vastaavasti Kankaanpään suunnalta vasemmalla. Tätä kun köröttelee hetken, löytyy pusikosta nähtävyysviitta. Lähteen ympäristössä on hyväpohjaiset leveät polut ja rappusia sekä katetut puulavat vesistön ihailua varten. Uhrilähteelle taitaa päästä peräti pyörätuolilla, koska paikalla on ramppi. Esteetöntä siis, kunhan vain ensin bongaa sen viitan.
Kuvamateriaali Ilkka Laukkasen käsialaa. Itsehän vain nillitin ja hekotin.


























